Sain tässä valmiiksi parin illan telkkarin katseluajalla meidän keskimmäiselle lapsukaiselle sukat.
 Itse valitsi värin...aika ankea neulottava, mut parempi kuin musta :)

 Ekaa kertaa kokeilin tehdä tohon jalan päällekin joustinneuletta ja kyllähän tuo näköjään jotenkin onnistui, en tiiä pitäskö se oikeesti tehdä eritavalla, mulla kun ei oo tapana lukea ohjeita...silmukoita 10/puikko ja koko on n. 37-38.
Mutta tässä ne nyt kuitenkin on ja saaja on tyytyväinen!

Huh, ehdinpäs mukaan! (kertaakaan ei voi jättää väliin)
Tämänkertaisen erittäin haastavan haasteen oli suunnittellut OLIVERIA!

Luonnos ei meinannut aueta minulle millään, tosi haastava oli tai sitten mulla on vaan liian pieniä korttipohjia tai vääränlaisia leimasimia niinpä käytinkin tähän korttiin Penny Blackin tarroja ;)

Luonnos oli siis tällainen

ja minun kortistani tuli tällainen (ei ihan tarkalleen noudattettu luonnosta tällä kertaa)

Teksti ja nauha näyttäisi olevan vinossa...hmmm...

Miten tämä aika meneekin näin nopeaan?! Huomenna on jo taas perjantai ja en ole saanut aikaan vieläkään Jehkottaren korttihaasteeseen tehdä korttia. Asia on korjattava ennen huomista kyllä!
Joulukorttejakin pitäisi tehdä ihan urakalla, mut jotenkin on nyt tämä korttien tekeminen tökkinyt ja olen keskittynyt neulomiseen, kohta onkin toiselle pojalle sukat valmiina lämmittämään pakkaskeleillä.

Aamulla oli pakkasta jo kuusi astetta ja aurinko paistoi, vähänks tykkään tällaisesta säästä. Hyökättiin hoitsikoiden kanssa tuohon metsään ja kamera tietenkin mukana, ihasteltiin kuurassa olevia puita ja heiniä ja tässä muutama makupala teillekin, kun ei kerta ole korttia mitä postata :)










Ilmeisesti huomenna jo sataa taas, joten nyt pitää nauttia ulkoilusta :)
Ihania syyskelejä toivotellen, Hanne.

Lapsilla oli tänään koulupäivä ja sen jälkeen olimmekin aikeissa suunnata kaupunkiin mun tätitettävän vauvaa katsomaan ja ostoksille. Mulla on ollut kuitenkin niin rankka työrupeama tässä, että halusin vaan levätä aamupäivän ja päivän ja ottaa aikaa itselleni. Niinpä mies lähti lasten kanssa käväsemään asioilla kaupungissa ja sain itse hoitaa omia asioita rauhassa.

Tuossa neljän viiden maissa lähdettiin sitten laavulle makkaran paistoon ja evästä oli muutenkin mukana. Toinen koiristakin pääsi mukaan ja nautti olostaan suunnattomasti, kun sai irrallaan juosta pitkän aikaa. Lapsista oli hauskaa livahtaa koiralta piiloon metsään n. 100m päähän ja sieltä viheltää ja testata josko Tepi heidät löytää ja löysihän se, kerran tosin lähti väärään suuntaan, mutta laitetaan sen piikkiin, että siellä kaikui niin paljon =D


Tällaisissa maisemissa paistettiin makkarat. Ihanan rauhallista ja kaunista...harmi kun ei ollut kumpparit jalassa niin en ihan rantaan päässyt kuvia ottamaan...



Kun palattiin kotiin niin esikko ja kuopus lähti mummolaan ja keskimmäinen kaverille yöksi. Niinpä käytettiin tilaisuutta hyväksi ja lähdettiin sitten vielä kaupunkiin katsomaan vauvaa ja hakemaan sinne unohtuneita ostoksia. Ilmeisesti olen parantunut "kroonisesta vauvakuumeesta" oikeastikin! Vaikka sylissä vauvaa hyssyttelin ja nuuhkutin vauvan tuoksua niin minuun ei iskenyt minkäänlaista kaipuuta saada vielä oma vauva :)


Näiden kuulumisten myötä toivotan kaikille hyvää yötä ja leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Emmi sai tänään ihanan paketin sayltansa. Paketti oli pakattu ihanasti ja jo se sai neidin innostumaan suuresti :) Mukana oli  kiva kortti ja tuollaisia sabluunoja sekä helmiä ja herkkuja myös. Emmi kiittää!

Kylläpä on ihanan hiljaista ja rauhallista. Aamu oli hoitsikoiden kanssa melkoista itkua ja parkua, kun olivat niin väsyneitä aikaisesta heräämisestä. Nyt kaikki onkin jo nukkumassa! Kyllä lapsen kannalta perhepäivähoito on hyvä asia, kun ei ole pakko tietyn aikataulun mukaan edetä, vaan voidaan joustaa asioista niinkuin lapselle parhaaksi katsotaan :)

Aamulla oli äärettömän sumuista, hyvä että eteensä näki. Nyt on sumu hälvennyt ja aurinko paistaa ihanasti. Voi että miten rakastankaan syksyä ja tätä väriloistoa! Satanutkin on tosi vähän nyt :)
Tässä muutama kuva luonnon ihanuuksista tältä aamulta.



Kivet eivät ole kyllä ruskan sävyissä, mutta silti tykkään niistä paljon...PALJON...sileitä ja rosoisia ja monia eri muotoja, kokoja ja sävyjä.

Nyt en ole itse ollut kovinkaan ahkera neuloja, mutta hämppikset olivat yön aikana kutoneet mielettömät määrät seittejä joka ikiseen havupuuhun mitä löysin tästä ääreltään. Tässä vähän makupaloja teillekin aktiivisuudesta :)



Vaikka syksy onkin ihanaa aikaa, niin ajatukset karkaa jo väkisinkin jouluun. Odottelen jo kovasti Jehkottaren joulukalenteri jutun parin tietoja, jotta pääsisin sitä kasaamaan ja Oliverialle teen joululoru jutun. Niin ja say-ringin alkamiseenkin on enää vähän päälle kuukausi, sitäkin odotan :)